Väärin ymmärretty sähköisyys

Päivän sana koulumaailmassa on sähköisyys. Opetussuunnitelmassa sähköisyys ja tvt-taidot on nostettu osaksi laaja-alaisia taitoja ja tiedotusvälineet uutisoivat digiloikasta. Monet opettajat ovat tämän muutoksen edessä hämmentyneitä monestakin syystä. Tässä yhteydessä en aio puhua niistä ongelmista, jotka liittyvät koulujen huonoon tietokonekantaan tai toimimattomiin verkkoihin. Ne ongelmat me opettajat tiedämme liiankin hyvin. Uskon, että vähitellen laitekanta paranee ja homma etenee. Se on väistämätöntä. Tätä odotellessa pari sanaa siitä, mitä sähköisyys oppimisessa on.

Kävin vuosia sitten hieman vastentahtoisesti erään hankkeen tvt-koulutuksissa. Se tympi ja turhautti minua, koska töihin palatessani taitoja ei voinut soveltaa oppilaiden kanssa. Näin sen koin. Olin varmasti laiska, ei ollut niitä laitteita, eikä luokkanikaan ollut innostunut. Syitä oli useita, ainakin tekosyitä. Aika kului ja opetussuunnitelma oli uudistumassa… Sähköisiä materiaaleja alkoi ilmestyä. Itse olin perinteisen oppikirjan kannattaja! Sähköisiä materiaaleja epäilin lähinnä alussa mainituista syistä. Yhtäkkiä huomasin olevani tekemässä Studeon sähköistä materiaalia, alakoulun yhteiskuntaoppia. Takkini oli siis kääntynyt. Tämä johtui siitä, että olin saanut vastauksen kysymykseen: Mitä sähköisyys oppimisessa on?

Aiemmin sähköisyys toi minulle mieleen multimedian, jossa jostain aihepiiristä oli luotu kuva, jota sitten hiirellä klikkailtiin ja näkyviin tuli liikettä, tekstiä ja jopa ääniä. Esimerkkinä voisi olla vaikkapa Caesar ylittämässä Rubicon-jokea. Klikkaa kuvaa ja Caesarin suusta tulee puhekupla: Alea jacta est, Arpa on heitetty! Kerrassaan mahtavaa, eikö? Erilaisissa tehtävissä yhdistellään laatikoita ja raahataan niitä oikeisiin paikkoihin. Mitä lisäarvoa oppilas saa tällaisista tehtävistä? Toivon, että vuonna 2017 sähköisyys oppimisessa on jotain muuta kuin animaatioita ja klikkausleikkejä. Sähköinen oppimateriaali ei ole myöskään perinteisen oppikirjan siirtämistä digimuotoon, eikä esitystekniikalla kikkailua.

Olen käyttänyt sähköistä materiaalia omien oppilaideni kanssa kohta kaksi vuotta ja kokemus on ollut silmiä avaava. Sähköiset oppimateriaalit luovat helposti mielikuvan passiivisesta ruutua tuijottavasta oppilaasta. Totuus on aivan toisenlainen. Hyvä sähköinen oppimateriaali saa oppilaat aktivoitumaan, keskustelemaan parin ja ryhmän kanssa sekä kirjoittamaan uudella innolla. Sähköisen oppimateriaalin käyttö voi olla myös kirjoittamista kynän ja vihkon avulla; sähköisen materiaalin käyttäjä ei suinkaan jää ruudun äärelle, vaan nousee ylös ja lähtee tutustumaan koulun ulkopuoliseen elämään, kuvaamaan ja tekemään esityksiä, joita voidaan yhdessä katsoa ja arvioida. Kaiken tämän ohessa tärkeät tvt-taidot karttuvat kuin itsestään. Koulujen sähköistymisessä on muistettava eräs tärkeä asia. Pedagogiikan on oltava mukana niissä ratkaisuissa, joita oppilaat käyttävät. Sähköisen materiaalin on palveltava oppimista!

Niko Hurme

21.02.2017